"Vanhempiensa luona asuvat nuoret ovat yhä yleisempi ilmiö, mikä kuvastaa uusien sukupolvien asunnon saannin vaikeutumista. "Halun omistusasuntoon tai vakituiseen vuokra-asuntoon toteuttamisesta on tullut suuri haaste erityisesti Etelä-Euroopan maissa, kuten Portugalissa, Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa, joissa 18-34-vuotiaiden nuorten vanhempiensa kotona asuvien osuus on erittäin suuri", todetaan hankkeen koordinoinnin yhteenvedossa.

"Kyse ei ole siitä, että nuoret asuisivat yhä useammin vanhempiensa luona, ikään kuin se olisi ongelma, kulttuurinen kysymys, joka kuviteltiin 20, 15 tai 10 vuotta sitten", korostaa Romana Xerez, joka on ISCSP:n hallinnon ja julkisten politiikkojen keskuksen CAPP:n toteuttaman hankkeen "Housing4Z: Housing, Well-Being and Inequalities in Southern Europe" koordinaattori.

Tutkija korostaa Lusalle antamissaan lausunnoissa, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö perheellä olisi "perinteisesti hyvin tärkeä rooli asunnon saannin edistämisessä" Etelä-Euroopan maissa.

On kuitenkin käymässä niin, että "heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvilla nuorilla ja [...] jopa keskiluokkaisilla on yhä vähemmän sukupolvelta toiselle siirtyvää kiinteistöperintöä".

Samaa ei kuitenkaan tapahdu Pohjois-Euroopan maissa, joissa nuoret voivat jättää vanhempiensa kodin aikaisemmin, koska "heitä tuetaan toimenpiteillä" tässä itsenäisyydessä.

Romana Xerez perustelee tutkimuksen keskittymistä Z-sukupolveen, vuosina 1997-2012 syntyneisiin nuoriin, koska se on "sukupolvi, jolla on hyvin erityinen tilanne, [...] moninaiset kriisit, [...] Euroopan konfliktit, [...] ilmastonmuutos ja energiakriisi".

Nämä tekijät johtivat muutoksiin talouden, työllisyyden ja myös asumisen rakenteissa, mikä johti sukupolvien väliseen eriarvoisuuteen.

Nuoremmat sukupolvet - alkaen vuosituhannen vaihteen sukupolvesta, joka edeltää Z-sukupolvea - ovat alkaneet tuoda esiin "joitakin haittoja" aiempiin sukupolviin verrattuna, haittoja, jotka "näyttävät kasvavan ja kasvavan", tutkija toteaa.

Samaan aikaan Etelä-Euroopan maat ovat kokeneet "syvällisen muutoksen asuntomarkkinoilla", hän toteaa ja korostaa kuitenkin, että "asunnon saantia koskeva ongelma ei ole vain asunto-ongelma".

Kyse on siitä, että "tulojen ja asumiskustannusten suhde on valtava ja se on kasvanut", joten "kyseessä on laajempi ongelma", johon liittyy talous ja työ.

"Omistusasunnossa ei ole kyse vain asunnosta, vaan myös turvallisuudesta, joka on poikkeuksellisen tärkeä taloudellinen voimavara nykyhetkessä ja tulevaisuudessa", hän muistuttaa.

Asuntokriisiin vastaamiseksi analysoidut maat hyväksyivät vuosien 2018 ja 2024 välisenä aikana 20 nuorille suunnattua asuntopolitiikkaa, joiden tavoitteena on vuokrata tai ostaa oma asunto, raportoi hanke, ja lisäsi, että Portugali oli ainoa maa, joka toteutti erityisiä toimenpiteitä opiskelija-asumista varten.

Romana Xerez korostaa, että tutkijoilla on "valtavia vaikeuksia" vertailla nuorille suunnattuja asuntopolitiikkoja, mikä johtuu tietojen puutteesta.

"Housing4Z-hankkeentutkijat, jotka haastattelivat nuoria heidän kohtaamistaan rajoitteista ja mahdollisuuksista, ovat huolissaan meneillään olevista muutoksista.

Hankkeen - jonka lopulliset tulokset on tarkoitus saada selville lähikuukausina - tavoitteena on tarjota "tieteellistä näyttöä" siitä, miten julkisella ja yksityisellä politiikalla voidaan parantaa asumisoloja ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta nuorten sukupolvien kannalta.