Huhtikuun 25. päivän 1974 vallankumouksen aikana portugalilaiset tunnustivat joitakin henkilöitä ansioituneiksi henkilöiksi heidän vallankumouksen aikaisen toimintansa vuoksi. Celeste Caeiro oli yksi niistä henkilöistä, joita portugalilaiset ihailevat ja vaalivat hänen yksinkertaisten tekojensa vuoksi, jotka antoivat nimen vallankumoukselle.
Vallankumouksen aikaan Celeste Caeiro työskenteli ravintolassa, joka juhlisti ensimmäistä vuosipäiväänsä. Sotilaiden läsnäolo kaduilla sai kuitenkin kaikki laitokset sulkemaan ovensa, myös Celesten työpaikan. Päivän kunniaksi hänen pomonsa halusi jakaa kukkia, nimittäin neilikoita, jokaiselle ravintolassa aterioineelle naiselle.
Ravintolan ollessa suljettuna pomo antoi kukat työntekijöille, mutta kun Celeste Caeiro meni ulos, sotilaat ja monet muut siviilit kulkivat kaduilla. Paljon kukkia kädessään Celeste kysyi yhdeltä sotilaista, mitä oli tapahtumassa, ja hänen monien lausuntojensa mukaan sotilas vastasi: "Se on vallankumous", ja pyysi Celesteltä savuketta. Nainen ei koskaan tupakoinut, joten hän ei voinut antaa miehelle savuketta ja ojensi hänelle sen sijaan neilikan, jonka tämä asetti kiväärinsä piipulle. Chiadosta Igreja dos Mártiresiin asti Celeste antoi neilikoita sotilaille, jotka myös laittoivat kukan kivääriinsä.
Kuvat sotilaista, jotka kantoivat neilikkaa aseensa päällä, levisivät ympäri maailmaa ja antoivat nimen 25. huhtikuuta 1974 tapahtuneelle rauhanomaiselle vallankumoukselle, joka lopetti Portugalissa vuodesta 1933 lähtien eläneen äärioikeistolaisen diktatuurin.
Celeste Caeiro kuoli kuukausia vallankumouksen 50. vuosipäivän jälkeen. Lääkärin neuvojen lisäksi hän juhli tätä päivää yhdessä tyttärentyttärensä kanssa jakamalla neilikoita ihmisille, jotka myös juhlivat tätä päivää Lissabonissa. Celeste Caeiro oli myös läsnä Avante! Party, joka juhli Portugalin kommunistisen puolueen rinnalla samaa päivää. Kommunistipuolueen edustaja João Ferreira paljasti Celesten hautajaisten jälkeen, että Lissabonin kaupungintalo halusi antaa hänelle kunniamerkin, mutta sitä ei voitu tehdä ennen hänen kuolemaansa.
Deeply in love with music and with a guilty pleasure in criminal cases, Bruno G. Santos decided to study Journalism and Communication, hoping to combine both passions into writing. The journalist is also a passionate traveller who likes to write about other cultures and discover the various hidden gems from Portugal and the world. Press card: 8463.