Kallot, jotka löydettiin 1800-luvulla osana Almadan kunnassa sijaitsevan Adiçan rannan fossiilikalliolla toimineen kultakaivoksen töitä, kuuluvat Lissabonissa sijaitsevan luonnonhistorian ja luonnontieteiden kansallismuseon kokoelmaan, jossa ne ovat nähtävillä ensi viikonlopusta huhtikuun puoliväliin asti.

Rui Castanhinha ja muut tutkimusryhmän jäsenet kuvaavat avoimessa PLOS ONE-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa, että fylogeneettisistä analyyseistä ja kehittyneistä laskentamenetelmistä saatujen uusien tietojen perusteella nämä kaksi valasfossiilia kuuluvat uuteen Adicetus-sukuun, ja nimeävät yksilöt uudelleen Adicetus latus- ja Adicetus vandelli -suvuiksi.

Nimi "Adicetus" on yhdistelmä termeistä "Adiça", joka viittaa sen paikan nimeen, josta kallot löydettiin, ja "Cetus", joka tarkoittaa valasta tai merihirviötä.

Rui Castanhinha, Aveiron yliopiston ympäristö- ja meritutkimuskeskuksen evoluutiobiologian tutkija ja Lourinhã-museon paleontologi, perusteli Lusalle uuden suvun nimeämistä näille kahdelle fossiiliselle valaalle sillä, että niillä on "hyvin läheiset" yhteiset ominaisuudet, jotka erottavat ne belgialaisen biologin Van Benedenin vuonna 1871 nimeämistä ryhmistä ("Metopocetus") ja pohjoisamerikkalaisen luonnontieteilijän Remington Kelloggin vuonna 1941 nimeämistä ryhmistä ("Aulocetus").

Rui Castanhinhan ryhmä säilytti termit "latus" ja "vandelli", joista jälkimmäinen viittaa Alexandre António Vandelliin, kallot keränneen luonnontieteilijä Domingos Vandellin poikaan.

Rui Castanhinhan mukaan kallot kuuluvat valaiden yksilöihin, jotka elivät Portugalin rannikolla 11 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Adiçan rannan fossiilikallio "oli meren pohjassa".

"Ne eivät olleet kovinkaan suuria valaita, vaan neljästä kuuteen metriä pitkiä", hän totesi ja lisäsi, että fossiilien "yksityiskohtaisen kuvauksen tarpeesta" johtuva työ osoittaa, että luonnontieteellisten museoiden kokoelmien tutkiminen "ei koskaan lopu".