Elämäni ensimmäiset 21 vuotta elin maailmassa, jossa rauha oli hauras ja jossa liittolaisuudet määräytyivät pikemminkin pakon kuin valinnan perusteella. Kun lähdin Saksasta vuonna 2004 aloittaakseni uuden elämän vanhempieni maassa, jätin tuon aikakauden taakseni. En koskaan kuvitellut, että kaksi vuosikymmentä myöhemmin kirjoittaisin tällaisen artikkelin ja väittäisin, että Euroopan on löydettävä uusi tie itsenäisyytensä ja strategisen vapautensa turvaamiseksi.

Mutta tässä sitä nyt ollaan.

Vaikka EU:n ja Mercosurin välinen sopimus on kaukana täydellisestä, se edustaa juuri sellaista kumppanuutta, jota Euroopan ja Portugalin kaltaisten maiden on nyt jatkettava. Maailmanlaajuinen maisema on yhä hajanaisempi, kun luottamusta heikentää transaktiodiplomatia ja vanhat liittolaiset käyttäytyvät kuin arvaamattomat kilpailijat, ja tämä sopimus on enemmän kuin kauppasopimus. Se on selkeä julistus siitä, että Eurooppa haluaa ajatella ja toimia omilla ehdoillaan.

Älkäämme huijatko itseämme. Yhdysvaltain nykyinen hallinto on valinnut taloudellisen nationalismin tien, jossa lyhytaikaiset voitot ja poliittinen mahtipontisuus ovat tärkeämpiä kuin vakaat ja yhteistyökykyiset maailmanlaajuiset suhteet. "Amerikka ensin" -retoriikasta on tullut politiikkaa, ja sen heijastusvaikutukset tuntuvat toimitusketjuissa, kauppaneuvotteluissa ja diplomaattisessa sävyssä maiden välillä, jotka kerran kutsuivat toisiaan ystäviksi. Euroopalle viesti on selvä: emme voi enää luottaa siihen, että Yhdysvallat on se vakaa käsi, joka se ennen oli globaaleissa asioissa. Ei siksi, ettemme arvostaisi suhdettamme, vaan siksi, että siitä on tullut yhä yksipuolisempi.

Siksi EU:n ja Mercosurin välisellä sopimuksella on niin suuri merkitys. Se on tilaisuus kalibroida uudelleen. Se antaa Euroopalle mahdollisuuden vahvistaa siteitä sellaisten maiden kanssa, jotka uskovat meidän tavoin monenvälisyyteen, kauppaan siltana eikä taistelukenttänä sekä kestävään ja tasapainoiseen kehitykseen. Brasilia ja sen Mercosur-kumppanit eivät ole vain nousevia markkinoita, vaan myös nousevia liittolaisia. Ne voivat auttaa meitä monipuolistamaan kumppanuuksiamme, turvaamaan uusia toimitusketjuja ja rakentamaan sellaista vihreää, tulevaisuuteen suuntautuvaa taloutta, jota lupaamme kansalaisillemme.

Portugalille tämä mahdollisuus on erityisen tärkeä. Olemme merenkulkijoiden ja yhteyshenkilöiden kansakunta, joka on aina katsonut rajojensa ulkopuolelle etsiessään ideoita, kauppaa ja yhteistyötä. Se, että Lissabonissa järjestetään tapahtumia sopimuksen tukemiseksi, ei ole vain symbolista, vaan se vastaa vahvasti sitä, mitä olemme ja mitä voimme olla. Ymmärrämme, että vahvempi suhde Etelä-Amerikkaan ei tarkoita, että kääntäisimme selkämme Euroopalle, vaan pikemminkin että rikastaisimme rooliamme Euroopassa.

En silti kirjoita tätä naiivista optimismista. Ranskan, Irlannin, Itävallan ja muiden esiin tuomiin huolenaiheisiin on puututtava. Oikeudenmukaisesta maataloudesta, ympäristönsuojelusta ja sosiaalisista takeista ei voida neuvotella, ne ovat eurooppalaisen hankkeen perusta. Olisi kuitenkin virhe käyttää näitä huolenaiheita syynä sopimuksen viivyttämiseen tai hylkäämiseen kokonaan. Emme voi antaa perfektionismin tai protektionismin sokaista meitä tämän sopimuksen pitkän aikavälin strategisesta arvosta.

Kun muistelen kylmän sodan vuosia ja sitä tunnetta, että on jäänyt järjestelmien väliin eikä voi valita vapaasti tulevaisuuttaan, näen epämiellyttävän kaikuja nykymaailmassa. Nimet ovat muuttuneet, muurit ovat erilaiset, mutta paine valita puoli ja silti ilman todellista itsenäisyyttä tuntuu tutulta. Siksi tämä sopimus on minulle niin henkilökohtainen. Kyse ei ole vain kaupasta, vaan valinnanmahdollisuuksista. Kyse on siitä, että Eurooppa valitsee yhteistyön riippuvuuden sijaan ja että Portugali astuu jälleen kerran esiin yhteyden äänenä.

Maailmassa, jossa liian monet johtajat ovat kiireisiä rakentamaan esteitä, EU:n ja Mercosurin sopimus tarjoaa harvinaisen tilaisuuden rakentaa jotain parempaa. Meidän pitäisi tarttua siihen.

Author

Paulo Lopes is a multi-talent Portuguese citizen who made his Master of Economics in Switzerland and studied law at Lusófona in Lisbon - CEO of Casaiberia in Lisbon and Algarve.

Paulo Lopes