Veroviranomaiset varoittavat kuitenkin, että sopimuksen irtisanomisen ja korvauksen maksamisen "tueksi on oltava kirjallinen sopimus osapuolten välillä sekä selvitysasiakirja, jonka perusteella korvauksen arvo voidaan kiistatta määrittää".

Kysymyksen esitti vuokranantaja, jonka vuokrasopimus on tehty ennen vuotta 1990 ja joka ei voi siirtyä uuteen kaupunkivuokrajärjestelmään (NRAU) joko siksi, että vuokralainen on yli 65-vuotias, tai siksi, että hänen tulonsa ovat hyvin pienet, ECO:n raportin mukaan.

Vuokranantaja yritti jopa myydä taloa vuokralaisen kanssa, mutta ei onnistunut. Siksi "harkitsi sopimuksen tekemistä vuokralaisen kanssa niin, että hän luopuu sopimusasemastaan korvauksen maksamista vastaan".

Näin ollen "se kyseenalaistaa sen, voidaanko vuokralaiselle maksettavaa korvausta, joka on keino irtisanoa sopimus, pitää verolain 51 §:n 1 momentin a) kohdan mukaan luokkaan G kuuluvana maksuna". Toisin sanoen kyseinen veronmaksaja kysyy, voidaanko tällainen kulu vähentää kiinteistön myynnistä saadusta myyntivoitosta maksettavasta tuloverosta.

Veroviranomaisen ohjeessa selvitetään aluksi, että "vuoden 2014 henkilöverotuksen uudistuksen, 31. joulukuuta 2014 annetun lain nro 82-E/2014, IRS-koodiin tekemien muutosten jälkeen" 51 pykälässä otetaan nyt huomioon seuraavat seikat: "Veronalaista luovutusvoittoa määritettäessä hankinta-arvoa korotetaan kustannuksilla, jotka aiheutuvat [...] todistettavasti maksetuista korvauksista, jotka on maksettu kyseistä omaisuutta koskeviin sopimuksiin sisältyvistä sopimusasemista tai muista oikeuksista luopumisesta".

Vuoden 2014 IRS-uudistushankkeessa perusteltiin vähennyksen laajentamista vuokralaisille vuokranantajan sopimusrikkomuksesta maksamiin korvauksiin, koska aiempi järjestelmä oli "perusteettoman rajoittava näiden pääomavoittojen määrittämiseksi hyväksyttävien menojen osalta", kun se "sulkee pois niiden hankkimisesta tosiasiallisesti ja välttämättä aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuuden".

"Jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaisempi verotus, joka vastaa todellista maksukykyä, on selvää, että myyntivoittojen ja -tappioiden määrittämisessä huomioon otettavien kulujen joukkoa olisi laajennettava siten, että se kattaa korvaukset, jotka todistettavasti maksetaan kiinteistöön liittyvistä sopimusasemista tai muista oikeuksista luopumisesta", tuloverotuksen uudistushankkeen yhteydessä esitetyn perustelun mukaan.

Näin ollen "niin kauan kuin vuokrasopimuksen irtisanomisesta vuokralaiselle/vuokralaiselle maksettu korvaus on todistettavasti maksettu, sitä voidaan pitää hyväksyttävänä" vähennettäväksi kiinteistön myynnistä syntyvästä myyntivoitosta maksettavasta verosta, todetaan AT:ssä.

Tätä varten "kyseisen korvauksen maksamisesta on kuitenkin oltava kirjallinen sopimus osapuolten välillä sekä selvitysasiakirja, josta voidaan kiistatta tunnistaa korvauksen määrä, liiketoimen osapuolet ja kyseinen kiinteistö, ja se on kirjattava IRS:n mallin 3 mukaisen ilmoituksen liitteessä G olevaan kuluja ja kuluja koskevaan kenttään kiinteistön myyntivuoden osalta", veroviranomaiset toteavat.